Yli 30 vuotta sisältöjen äärellä

Precis-tarina on samalla tarina markkinointiviestinnän murroksesta, jossa kaikki on muuttunut, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Kun vuonna 1993 ideoitiin markkinointikampanjaa, oli tärkeää löytää viesti ja kuva, joka herättäisi kohderyhmän kiinnostuksen ja levittää sitä mahdollisimman tehokkaasti lehdissä ja muilla painopinnoilla.

Kuvankäsittelyohjelmat olivat uusinta uutta, maksoivat maltaita ja koneita, jotka jaksoivat niitä pyörittää oli vain harvalla. Kuvalliseen ilmaisuun ne tarjosivat kuitenkin ihan uuden maailman, jolla erottuminen onnistui.

Kiinnostava kuva ja napakka viesti.

Tuli Internet ja video. Esitteitä tehtiin toki edelleen, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Puhuttiin broadcast-tasosta, jolla viitattiin siihen, että videon tekninen laatu piti olla niin hyvä, että se kelpaisi televisioonkin. Jonkin vuoden kuluttua seurasivat järjestelmäkamerat, joilla voi kuvata myös videota – tuotanto mullistui. Etenkin kun samaan aikaan Internetin vaatimukset kuvan laadulle eivät olleet broadcast-tasoa. Kuvaamisesta tuli markkinoinnissakin jokamiehen oikeus.

Mutta silti: vaikka ostaisit kaupasta kalleimman ja hienoimman mustan vyön, se ei tee sinusta hyvää karatekaa!

Jos sinulla ei ole hyvää sisältöä, ei sinulla ole mitään.

Some, markkinoinnin automaatio, CRM, verkkokauppa, mitä, kenelle ja ähky. Kanavien määrä on moninkertaistunut, kohderyhmät pirstaloituneet ja markkinointipäälliköt arpovat mikä olisi viisasta. Luovuus uhkaa jäädä kiireen ja teknologian jalkoihin.

Muistamme ikuisesti asiakkaamme valituksen laskusta: olisin tehnyt tämän itse, jos olisin osannut! Voi miten viisaasti sanottu, mutta kun kukaan ei voi hallita kaikkea. Eikä onneksi tarvitsekaan.

Sanomme edelleen iloisesti päivää, kuuntelemme tarkalla korvalla ja tuomme koko kokemuksemme parhaan ratkaisun löytämiseksi asiakkaalle. Ja on tekninen toteutus mikä tahansa, siinä pitää olla jotakin erottuvaa ja kiinnostavaa silläkin uhalla, että kaikki eivät viestistä pidä. Pääasia on, että kohderyhmän mielestä lopputulos on kova juttu.

Eli mikä on muuttunut 30 vuodessa? Teknologia ja työn tekeminen kyllä, ihminen ei. Homo sapiens on edelleen se sama seikkailija, joka etsii uusia metsästysmaita, on epäileväinen ja luottavainen, kekseliäs ja kaavoihin kangistunut, itsenäinen ajattelija ja laumasielu – kaikkea yhtä aikaa ja erikseen.

Siksi meitä tarvitaan yhä.