Ajatuksia henkilökuvauksesta
Henkilökuvaus on tilanne, johon moni joutuu työssään. Käytän sanaa joutuu, koska usein työelämässä kuvaus ei ole oma valinta, vaan yrityksen edellyttämä ja siksi se voi tuntua epämiellyttävältä.
Kuvaustilanne saattaa herättää monenlaisia ajatuksia: Pitääkö hymyillä? Minne laitan kädet? Minusta ei saa koskaan hyviä kuvia. On hyvä muistaa, että henkilökuvaus ei ole sama asia kuin passikuvassa käyminen. Lopputulokseen voi vaikuttaa keskustelemalla kuvaajan kanssa. Tehtäväni kuvaajana on pyrkiä tallentamaan juuri sinun näköisesi kuva – sellainen, josta voit hyvillä mielin tunnistaa itsesi ja todeta: tuolta minä näytän.
Hymy ei ole kuvassa pakollinen, ellei se tunnu luontevalta. Usein kuitenkin tavoitellaan miellyttävää ja avointa ilmettä, sillä kuvasta muodostuu aina jonkinlainen mielikuva sinusta. Asiakaspalvelutyössä tämä voi olla erityisen tärkeää. On mahdollista, että hyvin vakava ilme näyttääkin kuvassa jopa vihaiselta tai ylimieliseltä. Voit harjoitella peilin edessä eri ilmeitä ja miettiä, miltä ne tuntuvat kasvoissasi. Se voi helpottaa saman ilmeen löytämistä kuvaustilanteessa, jossa et näe itseäsi. Neuvoisin kuitenkin, että mihinkään ilmeeseen ei kannata etukäteen täysin lukittautua. Kun suhtautuu avoimin mielin kuvaustilanteeseen ja hakee sopivaa ilmettä yhdessä kuvaajan kanssa, päästään usein parhaaseen lopputulokseen.
Henkilökuvaukseen varattu aika ei ole välttämättä kovin pitkä. Paikalle kannattaakin saapua mieluummin hieman etukäteen, jotta ehdit rauhoittua ja vilkaista halutessasi ulkonäköäsi peilistä. Näin omalle kuvausvuorollesi varattu aika voidaan käyttää tehokkaasti olennaiseen.
Niin ja entä ne kädet? Ei huolta, sinua ohjataan ja autetaan luonnollisen asennon hakemisessa. Kädet löytävät kyllä paikkansa. 🙂
